Elegia (la., fr. élégie, el. elegeia) on terminä monimerkityksinen. Yksityiskohtaisemmin sillä tarkoitetaan kreikkalaista runomuodon rakennetta tai Antiikin Rooman mytologista tai eroottista kirjallisuutta. Yleisemmin sillä kuitenkin nykyisemmässä taiteessa viitataan kerronnan tai ilmaisun melankoliseen, synkkään tai surumieliseen luonteeseen.
Tämän (tai minun) elegian olen rakentanut yhteisen tematiikan ympärille vuosien varrella ottamistani kuvista. Se tarkastelee liikettä ja ajatusta paralleeleina elementteinä. Kuva on aina pysähtynyt hetki ja ympäristöstään irrallinen fragmentti. Se asettuu välitilaan niin ajan kuin paikan kontekstissa. Mitä kuvan ulkopuolelle jää? Miten hetki on muodostunut ja mihin se johtaa? Mitä havaintomme meille kuvasta kertoo ja mitä oletamme siihen liittyvän? Sarja nostaa esille uinuvia hetkiä, jotka usein jäävät muutoin huomiotta.
Otettu kino- ja keskikoon väri- ja mustavalkofilmille. Näyttelydokumentaatio on otettu Asbestos Art Spacesta 2021.
/
The latin term elegia (fr. élégie, el. elegeia, en. elegy) is a multi-layered concept. Specifically, it can refer to a structure of Greek poetry or mythological or erotic literature from Roman antiquity. More generally, however, it’s nowadays used to indicate melancholic or sombre expression in art.
This (or my) elegy is constructed around the combining theme from my photographs from over the years. It observes thought and movement as parallel elements. A picture is always a stopped moment and a fragment separated from its context. What’s left out of it for us to surmise? The subjects consist of both captivating people and form-based urban motifs, portraying moments that would likely otherwise be ignored.
Taken on 135 & 120 colour and b&w film. The exhibition documentation is from Asbestos Art Space in 2021.